Hetken hurmiosta monen päivän turmioon ja takaisin!

Olin flunssassa joulun alla. Parina päivänä olin kuumeisena, mutta muuten vain räkää keuhkot ja pää täynnä. En pystynyt joulua sängystä käsin valmistelemaan, mutta onneksi joulu tuli ilman valmistelujakin.

Ruokailujen energiamäärät nousivat hieman, sillä en hyvällä tahdollakaan pystynyt syömään kanakeittoa kolmea pussia päivässä, puhumattakaan puurosta, joka yleensä pelittää ruokavaliossani mukavasti. Leipää meni yhden reissumiehen sijasta kolme ja makailun vuoksi liikunta oli nollassa. Lipsumiset on syytä todentaa ja kun sen tekee näin virallisesti, ei niitä pääse karkuun.

Tämä tapahtui siis viikkoa ennen joulua. Kun päästiin jouluun, olin toki tolpillani, mutta silloin olin myös antanut itselleni oikeuden nautiskella kolme päivää. Ruokaa söin – pääasiassa kalaa – kaksi ateriaa päivässä ja kahtena päivänä suklaata, ehkä levyllisen verran, eikä yhtä ainutta pussikeittoa. Sokeriarvoni eivät tietenkään pitäneet tästä, mutta halusin palkita itseni edes kerran vuodessa herkullisella suklaalla.

Kävin joka päivä puntarilla ja huomasin hienovaraisen painon nousun. Viikko lipsumista ja kiloja oli tullut jo kaksi. Ymmärrän toki, että pelkästään suoliston täyttyminen tuo mukanaan jonkun verran, ja sallin itselleni nämä parin kilon nousun. Haaste sen sijaan on se, että saan palautettua painon sille tasolle, missä se oli ennen nousukauden alkua. Ainakaan ensimmäiset kaksi päivää ei ole tuoneet helpotusta asiaan.

Ruotuun päästiin vuoden vaihteessa ja se tuntui todella hyvältä. Olen ollut niin onnellinen kehoni hyvinvoinnista. Näin vuosia jälkeenpäin huomaan, että nuo muutamat vuoden elämässäni olivat todella raskaita, eikä vain henkisesti vaan myös fyysisesti. Nyt kevyemmällä keholla on huomattavasti hienompi elää. Myönnän sen, että joskus kaipaan päiviä, jolloin ei tarvitse välittää syömisestä. Joulu olikin omalla tavallaan hienoa aikaa, mutta se pöhötys joka siitä jäi, ei tuntunut hyvältä.

Vaikka minulla ei varsinaista aikatavoitetta tälle toiselle aallolleni ole, haluaisin saada kehoni jälleen radalleen. 

Otanpa siis jälleen omat ohjeeni käyttöön: käy puntarilla, pysy aktiivisena ja pidä ruokarytmeistä kiinni. Tähän voisi vielä lisätä sen, että muistuttaa itseään tavoitteistaan. Näillä mennään!