Hiljaa hyvää tulee!

Painon pudotus on hidasta ja päättäväisyyttä vaativa taiteen laji. Olen tässä matkan varrella kehitellyt monia blondimaisia keinoja selvitä heikoista hetkistä.

Yksin uskomattoman hyvä on se, että pitää itsensä aktiivisena. Jos tulee ruoka mieleen, ottaa hörpyn Cambridgen ihmejuomahauhetta vesipullosta. Kun pitää aina pullon saatavilla ja ottaa hörpyn tarpeeksi usein, nälkä ei pääse yllättämään. Vessassa tosin saa juosta senkin edestä.

Cambridge Ohjelmaan kuuluu monia erilaisia pussikeittoja, joita tulee tasosta riippuen nauttia erinäinen määrä päivän aikana. Ne eivät kuulu suurimpiin herkkuihini! Mutta kun on nälkä, sitä syö vaikka mitä.

Tässä toisessa aallossa olen ottanut käytännön, että syön aamulla puuron marjojen kera, jolloin lounaalla on jo ihan kunnon nälkä. Kanapussikeitto maustettuna herne, maissi, paprikoilla ja sipulilla (joskus myös chilillä) auttaa sietämään tuota äärimmäisen tylsän näköistä annosta. Kun ei aseta ulkoiselle sommittelulle korkeaa tasoa, nälkäänsä syö vaikka millaisia keitoksia.

Mutta siedän tätä, koska tää pirun keitos tekee tehtävänsä. Jos mun täytyy tiputtaa muutama kilo painoa ja teen sen 1000 kcal:lla päivässä, vaatii se pidättäytymistä ja hieman itsekuriakin. Sitten kun tavoite on saavutettu, on tilaa pienille lipsumisille.

Yksi loistava apu painon pudotuksessa on jokapäiväinen puntarilla käynti. Se on armoton ja todellinen ja herättää heti, jos suuntaus on väärä. Tämän sain kokea viikonloppuna, kun maistelin leipomaani leipää pari viipaletta liikaa. Se nosti heti sokeritasoani ja aihetutti iltapäiväunien hetken. Puntarikin kertoi sivuaskeleistani ja ruotuun piti päästä heti seuraavana päivänä entistä suuremmalla kurilla.

Olen onnellinen, kun olen saanut elämäni siihen tilanteeseen, että saatoin ottaa vanhan elämäni kaapista. Tärkein tavoitteeni oli diabetekseni hoitotasapainon löytäminen – ja se löytyi. Aamusokerini on ollut alle 6 ja se on hyvä. Nyt vielä odottelen, että voisin vähentää lääkitystäni.

Viime mittauksesta olen saanut jälleen 1,2 kiloa pois. Se tarkoittaa rasvasoluissa olevan rasvan kulumista perusenergian tarpeeseen. Tutkimusten mukaan jokainen rasvakilo sitoo itseensä 7.000 kilokaloria. Näin ollen kilokalorivajeeni ansiosta olen kuluttanut 8400 kilokaloria säästötililtä. Se vastaa yli 10 tunnin kovaa juoksua. Huh! Ja mä tein sen vain ruokailua säätämällä.

Oloni on ollut älyttömän hyvä. Jaksan ja viitsin hurjasti paljon enemmän kuin aikaisemmin. Vireystasoni on noussut ja olen saattanut ohjata sitä myös epäoleellisiin asioihin, kuten siivoaminen.

Taas mennään!