Florida, here I come!

Lähden maanantaina (1.2.) lomamatkalle Floridaan. Se on elämäni ensimmäinen ulkomaan loma ilman lapsia. Matka kestää viikon ja uskon sen sisältävän reilun annoksen liikuntaa, mutta myös hieman rohkeampaa syömistä kuin viimeiset viikot kotimaassa.

Tämä elämäntapamuutos on ollut yksi hienoimpia asioita viime vuosien elämässäni. Sen myötä olen saanut arkeeni huomattavasti enemmän voimaa, energiaa, elämäniloa, positiivisuutta, jaksamista, luovuutta… ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Vaikka muutosten lista on pitkä, ei itse elämäntapamuutos ole ollut niin iso asia. Se on ollut lähinnä, niin kuin presidentti Paasikivikin on sanonut Suomea koskien, tosiasioiden tunnustamista.

Kilpaurheilijan elämäntapani oli jo historian kirjoilla – tarvittiin vain vanhan Ringan kaapista otto. Ja tosia on kuitenkin se, että ihan yhtä tiukkaa elämää ”taviksen” ei tarvitse noudattaa.
Se, mikä meille on vuosikymmenten aikana opetettu mm. ruokaympyrän muodossa, pitää paikkansa yhä edelleen. Jos tästä pidämme huolen, ongelmilta vältytään suurimmalta osin. Tiedän, että omalla kohdallanikin pelkkä ruokaympyrä ei aina riitä, vaan taustalla voi olla perussairaus, joka hankaloittaa tilannetta.

Tuleva viikko on tärkeää monelta osin ja odotan sitä innolla. Cambridge  Ohjelman tiimoilta mielenkiinto on siinä, miten saan roudattua kaikki pussit ja patukat tullin ohi Jenkeissä. Toinen haaste, näin ennalta käsin on se, että miten maltan noudattaa linjaa ihanien salaattipöytien äärellä.
Ja kolmas haaste löytyy lopputuloksesta, jota liikunnan määrä tulee säätelemään. Ennalta olen jo suunnitellut, että treenaan koko viikon ajan kaksi kertaa päivässä – aamulla aerobinen lenkki ja iltapäivällä kuntosali. Millaiseksi viikko tulee lopulta muodostumaan, selviää seuraavasta blogistani. Pitäkää peukkuja!

Elämän iloa toivottaen, Ringa

Maata näkyvissä

Olen lähellä tavoitettani.

Joulun jälkeisen painonlisäyksen jälkeen olen päässyt jälleen hyvään vauhtiin miinusmerkkisellä tiellä. Tuntuu käsittämättömän hyvältä. Vatsalaukkuni on pieni, sillä ruokamäärät ovat pienet. Samalla olen huomannut, että syötyäni puuroa, salaattia ja keittoja päivittäin, vähänkin kiinteämmät ruuat aiheuttavat nipistelyjä vatsassa. Tätä aiheuttavat salaateissa olevat lihat ja ruisleipä. Nipistely ei ole pitkäaikaista, mutta ilmiö toistuu näitä ruoka-aineita syödessäni ja syy on tietenkin se, että vatsan on työlästä pilppoa ruokaa. Kyse ei ole ruoka-aineallergioista, sen olen jo selvittänyt. Lihaa välttelen, mutta ruisleivästä en luovu!

Tunne on tuttu urheiluajoiltani, jolloin usein kilpailukauden aikana en pystynyt syömään lihaa oikeastaan lainkaan. Koska lihassa proteiini on urheilijan kannalta parhaassa muodossa, oli selvää että harjoittelukaudella halusin lihaa syödä. Syksyllä sitten aina opettelin ”sietämää” lihaa, ja kyllähän se onnistuikin. Toki sisäelimet joutuivat joka syksy tähän jumppaan ja varmasti omalla tavalla niitä myös koeteltiin, mutta urheilun eteen olin valmis sen tekemään. Nykyään huomaan, kun tätä urheilun pakkoa ei enää ole, pitäväni enemmän kasvispohjaisista ruuista. Kala tekee poikkeuksen, sillä kalaa rakastan – ja erityisesti kraavia kalaa.

Liikunta on kuulunut joka viikkoiseen ohjelmaani, ja olen toteuttanut myös ”ikäviä” kuminauhajumppia. Cambridge-ohjelman sivuilta löytyy Youtube-video tästä jumpasta, joka toimii erinomaisena kaverina jumppaa tehdessä. Siinä valmentajanani toiminut Annika, kertoo tapahtuvan jumpan samaan aikaan, kun videon jumppaaja suorittaa tehtävät liikkeet. Näin ei tarvitse itse miettiä jumpan sisältöä, kun ohjaajat sen kertovat ja näyttävät.

Uskon tavoitteeni täyttyvän muutaman viikon sisällä. Sitä ennen tiukka linja jatkuu.

Ihania pakkaspäiviä toivotellen!

Ringa

Hetken hurmiosta monen päivän turmioon ja takaisin!

Olin flunssassa joulun alla. Parina päivänä olin kuumeisena, mutta muuten vain räkää keuhkot ja pää täynnä. En pystynyt joulua sängystä käsin valmistelemaan, mutta onneksi joulu tuli ilman valmistelujakin.

Ruokailujen energiamäärät nousivat hieman, sillä en hyvällä tahdollakaan pystynyt syömään kanakeittoa kolmea pussia päivässä, puhumattakaan puurosta, joka yleensä pelittää ruokavaliossani mukavasti. Leipää meni yhden reissumiehen sijasta kolme ja makailun vuoksi liikunta oli nollassa. Lipsumiset on syytä todentaa ja kun sen tekee näin virallisesti, ei niitä pääse karkuun.

Tämä tapahtui siis viikkoa ennen joulua. Kun päästiin jouluun, olin toki tolpillani, mutta silloin olin myös antanut itselleni oikeuden nautiskella kolme päivää. Ruokaa söin – pääasiassa kalaa – kaksi ateriaa päivässä ja kahtena päivänä suklaata, ehkä levyllisen verran, eikä yhtä ainutta pussikeittoa. Sokeriarvoni eivät tietenkään pitäneet tästä, mutta halusin palkita itseni edes kerran vuodessa herkullisella suklaalla.

Kävin joka päivä puntarilla ja huomasin hienovaraisen painon nousun. Viikko lipsumista ja kiloja oli tullut jo kaksi. Ymmärrän toki, että pelkästään suoliston täyttyminen tuo mukanaan jonkun verran, ja sallin itselleni nämä parin kilon nousun. Haaste sen sijaan on se, että saan palautettua painon sille tasolle, missä se oli ennen nousukauden alkua. Ainakaan ensimmäiset kaksi päivää ei ole tuoneet helpotusta asiaan.

Ruotuun päästiin vuoden vaihteessa ja se tuntui todella hyvältä. Olen ollut niin onnellinen kehoni hyvinvoinnista. Näin vuosia jälkeenpäin huomaan, että nuo muutamat vuoden elämässäni olivat todella raskaita, eikä vain henkisesti vaan myös fyysisesti. Nyt kevyemmällä keholla on huomattavasti hienompi elää. Myönnän sen, että joskus kaipaan päiviä, jolloin ei tarvitse välittää syömisestä. Joulu olikin omalla tavallaan hienoa aikaa, mutta se pöhötys joka siitä jäi, ei tuntunut hyvältä.

Vaikka minulla ei varsinaista aikatavoitetta tälle toiselle aallolleni ole, haluaisin saada kehoni jälleen radalleen. 

Otanpa siis jälleen omat ohjeeni käyttöön: käy puntarilla, pysy aktiivisena ja pidä ruokarytmeistä kiinni. Tähän voisi vielä lisätä sen, että muistuttaa itseään tavoitteistaan. Näillä mennään!