Olen lähellä tavoitettani.
Joulun jälkeisen painonlisäyksen jälkeen olen päässyt
jälleen hyvään vauhtiin miinusmerkkisellä tiellä. Tuntuu käsittämättömän
hyvältä. Vatsalaukkuni on pieni, sillä ruokamäärät ovat pienet. Samalla olen huomannut,
että syötyäni puuroa, salaattia ja keittoja päivittäin, vähänkin kiinteämmät
ruuat aiheuttavat nipistelyjä vatsassa. Tätä aiheuttavat salaateissa olevat
lihat ja ruisleipä. Nipistely ei ole pitkäaikaista, mutta ilmiö toistuu näitä
ruoka-aineita syödessäni ja syy on tietenkin se, että vatsan on työlästä
pilppoa ruokaa. Kyse ei ole ruoka-aineallergioista, sen olen jo selvittänyt. Lihaa
välttelen, mutta ruisleivästä en luovu!
Tunne on tuttu urheiluajoiltani, jolloin usein
kilpailukauden aikana en pystynyt syömään lihaa oikeastaan lainkaan. Koska
lihassa proteiini on urheilijan kannalta parhaassa muodossa, oli selvää että
harjoittelukaudella halusin lihaa syödä. Syksyllä sitten aina opettelin
”sietämää” lihaa, ja kyllähän se onnistuikin. Toki sisäelimet joutuivat joka
syksy tähän jumppaan ja varmasti omalla tavalla niitä myös koeteltiin, mutta
urheilun eteen olin valmis sen tekemään. Nykyään huomaan, kun tätä urheilun
pakkoa ei enää ole, pitäväni enemmän kasvispohjaisista ruuista. Kala tekee
poikkeuksen, sillä kalaa rakastan – ja erityisesti kraavia kalaa.
Liikunta on kuulunut joka viikkoiseen ohjelmaani, ja olen
toteuttanut myös ”ikäviä” kuminauhajumppia. Cambridge-ohjelman sivuilta löytyy
Youtube-video tästä jumpasta, joka toimii erinomaisena kaverina jumppaa
tehdessä. Siinä valmentajanani toiminut Annika, kertoo tapahtuvan jumpan samaan
aikaan, kun videon jumppaaja suorittaa tehtävät liikkeet. Näin ei tarvitse itse
miettiä jumpan sisältöä, kun ohjaajat sen kertovat ja näyttävät.
Uskon tavoitteeni täyttyvän muutaman viikon sisällä. Sitä
ennen tiukka linja jatkuu.
Ihania pakkaspäiviä toivotellen!
Ringa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti