Hiljaa hyvää tulee!

Painon pudotus on hidasta ja päättäväisyyttä vaativa taiteen laji. Olen tässä matkan varrella kehitellyt monia blondimaisia keinoja selvitä heikoista hetkistä.

Yksin uskomattoman hyvä on se, että pitää itsensä aktiivisena. Jos tulee ruoka mieleen, ottaa hörpyn Cambridgen ihmejuomahauhetta vesipullosta. Kun pitää aina pullon saatavilla ja ottaa hörpyn tarpeeksi usein, nälkä ei pääse yllättämään. Vessassa tosin saa juosta senkin edestä.

Cambridge Ohjelmaan kuuluu monia erilaisia pussikeittoja, joita tulee tasosta riippuen nauttia erinäinen määrä päivän aikana. Ne eivät kuulu suurimpiin herkkuihini! Mutta kun on nälkä, sitä syö vaikka mitä.

Tässä toisessa aallossa olen ottanut käytännön, että syön aamulla puuron marjojen kera, jolloin lounaalla on jo ihan kunnon nälkä. Kanapussikeitto maustettuna herne, maissi, paprikoilla ja sipulilla (joskus myös chilillä) auttaa sietämään tuota äärimmäisen tylsän näköistä annosta. Kun ei aseta ulkoiselle sommittelulle korkeaa tasoa, nälkäänsä syö vaikka millaisia keitoksia.

Mutta siedän tätä, koska tää pirun keitos tekee tehtävänsä. Jos mun täytyy tiputtaa muutama kilo painoa ja teen sen 1000 kcal:lla päivässä, vaatii se pidättäytymistä ja hieman itsekuriakin. Sitten kun tavoite on saavutettu, on tilaa pienille lipsumisille.

Yksi loistava apu painon pudotuksessa on jokapäiväinen puntarilla käynti. Se on armoton ja todellinen ja herättää heti, jos suuntaus on väärä. Tämän sain kokea viikonloppuna, kun maistelin leipomaani leipää pari viipaletta liikaa. Se nosti heti sokeritasoani ja aihetutti iltapäiväunien hetken. Puntarikin kertoi sivuaskeleistani ja ruotuun piti päästä heti seuraavana päivänä entistä suuremmalla kurilla.

Olen onnellinen, kun olen saanut elämäni siihen tilanteeseen, että saatoin ottaa vanhan elämäni kaapista. Tärkein tavoitteeni oli diabetekseni hoitotasapainon löytäminen – ja se löytyi. Aamusokerini on ollut alle 6 ja se on hyvä. Nyt vielä odottelen, että voisin vähentää lääkitystäni.

Viime mittauksesta olen saanut jälleen 1,2 kiloa pois. Se tarkoittaa rasvasoluissa olevan rasvan kulumista perusenergian tarpeeseen. Tutkimusten mukaan jokainen rasvakilo sitoo itseensä 7.000 kilokaloria. Näin ollen kilokalorivajeeni ansiosta olen kuluttanut 8400 kilokaloria säästötililtä. Se vastaa yli 10 tunnin kovaa juoksua. Huh! Ja mä tein sen vain ruokailua säätämällä.

Oloni on ollut älyttömän hyvä. Jaksan ja viitsin hurjasti paljon enemmän kuin aikaisemmin. Vireystasoni on noussut ja olen saattanut ohjata sitä myös epäoleellisiin asioihin, kuten siivoaminen.

Taas mennään!

Repsahduksia, tsemppaamisia ja ruotuun pistämistä – hieman testailujakin

Olen kamppaillut oman mieleni ja suunnitelmien kanssa. Voin sanoa olevani varsin motivoitunut tähän toiseen aaltoon ja siitä huolimatta pokka ei meinaa pitää. Vaikka olo tuntui hyvältä alusta lähtien, ei puntari kertonut mitään tapahtuneen. Ensimmäisessä aallossa huomasin, että joskus pyöriminen kilon sisällä kesti yli kaksikin viikkoa. En tiedä mistä se johtui, mutta näin vain oli. Nyt olen törmännyt samaan, ja minua vähän kiusaa, että valmentajani kannustaa minua vain keveään liikuntaan. Haluaisin puristaa oikein kunnolla, mutta se ei käy. Siksi pelailen vain kahdesti viikossa käsipalloa.

Olin viettämässä laivalla kaverini polttareita. Odotettavissa oli rajojen rikkomista ja ihania makuelämyksiä. Lipsuminen oli harkittu ja ruotuun takaisin tuleminen suunnitelmien mukainen. Odotin jälkeen päin, että puntari hyppäisi hurjasti. Näin ei kuitenkaan käynyt ja syykin oli varmasti se, että en syyllistynyt hurjiin lipsumisiin ja pysyin suunnitelmissa ruotuun tulemisesta välittömästi matkan jälkeen.

Olen ilokseni huomannut laihduttamisen mukanaan tuomia muutoksia – hassuissakin paikoissa. Löysin nimittäin kallonpohjani! Hauskaa, että päästäkin voi laihduttaa, ja kallon pohjan tienoolta hävinnyt pehmeys yllätti. Toinen yllättävä havainto oli oikean käden nimettömässä olevan sormuksen tipahtaminen kesken pukeutumisen. Sormus oli useita kiloja sitten saatu, joten ei se ehkä mikään ihme ollut.

Kävin myös kuntotestissä, jossa minulta testattiin yleisten verenkuvan, paineiden ja sydänfilmin lisäksi polkupöyräergometri. Kuntoni oli välttävä, painoa liikaa ja rasvaakin turhan paljon. Testistä voidaan olla montaa mieltä, mutta koska se testaa lähinnä hapenottoa ja happojen sietokykyä, en siltä oikein mitään odottanutkaan. En ole koskaan ollut tällaisessa testissä, koska en ole näitä ominaisuuksia urheilu-urallanikaan tarvinnut. Minun vahvuuteni tulivat nopeudessa ja räjähtävyydessä – niitä ei mitattu. Sen sijaan testaaja totesi lihasmassani olevan normaalia suurempi. No, se ei yllättänyt. Pystynhän edelleen vetämään rinnallevetosarjoja omia lapsiani enemmän ja vahvemmin J. Pakko oli laittaa vähän eläköityneen urheilijan piikkejä. Nykyiseen harrastukseeni, käsipalloon, nuo ominaisuudet sopivat erityisen hyvin. Hapenottokykykin paranee ajan mittaan, kun saamme Käsis-Ladyjen kanssa pelin kulkemaan.

Tässä näitä ajatuksia menneiltä viikoilta. Omasta puolestani toivotan kaikille hyvää joulunalusaikaa ja muistutan oman urheiluaikaisen valmentajani sanoin:” Ei ole mitään väliä mitä syötä joulun ja uuden vuoden välissä, kunhan pidät huolen siitä, mitä syötä uuden vuoden ja joulun välissä.”