Loma Floridassa oli ihana – liikuntaa ja hemmottelua. Ruoka
oli maittavaa ja sitä oli riittävästi, mutta olen ylpeä itsestäni, sillä en
langennut suuremmin. Muutama viinilasillinen teki terää ruokamäärien ollessa
kohtuullisia.
Olimme ystäväni, Leenan, kanssa sopineet, että puntari
voidaan laittaa olohuoneeseen, niin jokainen voi vuorollaan käydä katsomassa
maagiset luvut. Eikö ole ihanaa, kun punnitus voi olla näin avoin, eikä
piilotteluun tarvinnut mennä. Leena on lisäksi loistava kokki ja saimme joka
päivä jenkkien herkkusalaattia coleslawta eli kaalisalaattia. Upeaa tiputtaa
painoa ymmärtävässä ympäristössä.
Vaikka kaikki tuntui hienolta ja menevän putkeen, oli
matkalla myös harmia. Innokkuudestani huolimatta en päässyt lenkkeilemään, vaan
suurin osa liikunnasta tapahtui punttisalilla. Syyksi osoittautui polvi, joka
turposi ja esti niin juoksu lenkit kuin kovemmat kävelylenkitkin. Hoidin polvea
silti kolmasti päivässä jäällä ja tulehduslääkkeillä. Nyt olen mennyt
lääkärille polveni kanssa ja odottelen kuvauksen jälkeen tulevaa tuomiota.
Harmittaa vietävästi! Tää on ilmeisesti luonnon tapa ilmoittaa, että kroppa
vanhenee. Jos vaivana on kierukka, niin se on jo toinen leikattu, sillä toinen
hoideltiin muutama vuosi sitten. Silloinen lääkärini sanoikin, että kierukan
kelpoisuusaika on 25 vuotta, ja se meni jo.
Painorintamalla on tapahtunut hyviä asioita. Annika mittasi
rasvaprosenttini tippuneen n .3%, joka on kieltämättä hyvä tulos yhdellä kertaa
humpsahtaen. Viisaana naisena, hän totesi, että tämä enteilee myös sitä, että
puntarilla tapahtuu ja tänä aamuna siitä oli jo viitteitä, sillä kiloja oli
tippunut ja tavoitteesta ei olla jäljessä kuin yhden kilon verran. No, huomenna
on punnitus eli saas nähdä kuin akan käy.
Helppoja eivät nämä viimeiset kilot
ole olleet, mutta olen iloinen, että kannustusta on ollut ja tsemppiä löytynyt.
