Tuntuu tosi hyvältä. Olen onnellinen elämästäni ja siitä,
että ryhdyin tähän matkaan. Matka toki jatkuu vielä, sillä kyse ei ollut vain
painon tiputtamisesta, vaan kokonaisvaltaisesta elämäntapamuutoksesta.
Tämän matkan varrella olen saanut kommentteja moneen
suuntaan – yleensä positiiviseen. Paras ehkä tuli käsiskaveriltani, joka
onnitteli minua täysistä kymmenluvuista. ”Onneksi olkoon! Ei olisi uskonut,
että täytät neljäkymmentä”, hän totesi. Voi sitä tunnetta, kun oikaisin
täyttäneeni viisikymmentä. Mieleltäni toki olen edelleen alta kolmekymppinen,
mutta fyysinen ikä on toki lähempänä viittäkymmentä.
Luonto onnitteli minua tuomalla todellisuuden eteeni juuri
syntymäpäivänäni, kun sain tietää oikean polveni rapistumistilasta. Niille,
jotka eivät tiedä, tuo oikea jalka oli vapaajalkani pituushypyssä, eikä siis
välttämättä niin kovassa rasituksessa kuin vasen. Siitä huolimatta aika tekee
tehtäväänsä ja rappeutumisen tila on todellisuutta. Olen jo piirrellyt kauhukuvia
polven tekonivelestä… Mutta taistelu rappeutumista vastaan on alkanut.
Tätäkin taustaa vasten on todella tärkeää, että painoni on
tippunut. Kevyemmällä ruholla polvikin jaksaa paremmin.
Monia ajatuksia on herännyt elämänmuutosmatkani varrella.
Tartun niistä yhteen.
Monta keinoa kokeiltuna aktiivisena ja liikkuvana ihmisenä olen yrittänyt
painontiputusta monilla eri keinoilla. Aikoinaan ennen toisen poikani, syntymää
kokeilin nk. Montignacin-dieettiä. Se oli toimiva ja
noudatin sitä 1,5v. Tulosta tuli, mutta samalla tulivat myös sappikivet.
Sisäerityselimeni eivät kestäneet proteiinin ja rasvan määrää. Varmasti tähän
on vaikuttanut myös monet muut asiat, kuten esim. perimäni, mutta sitä
tosiasiaa se ei poista, että yksi kokeilu sai riittää.
Tämän jälkeen yritin tavoitella parempaa painonhallintaa
normaalein keinoin liikuntaa lisäämällä ja ruokailuja edelleen fiilaamalla. Vaikka
kuinka pyrin lisäämään energiankulutusta, tuloksia ei tullut ja tilalle tuli
vain epätoivo. Varmasti virheitäkin tein, mutta sen olen nyt huomannut, että
laihduttaminen tapahtuu pääasiassa ruokailuun vaikuttamalla. Liikunta ei ollut
vastaus omalla kohdallani!
Sairastan diabetestä, ja koska diabetes on
aineenvaihduntasairaus, hiilihydraatin määrä on keskeisessä osassa. Näin ollen
monet ”terveellisiksi” luetut ruoka-aineet (myös ruisleipä, puurot, perunat
ym.) ovat minulle myrkkyä. Omat kiloni eivät tulleet epäterveellisellä ruualla,
vaan perussairauteni diabetes ja vaikeat ajat elämässäni ovat
vaikuttaneet/tehneet laihduttamisesta haasteellisen.
Diabetekseni hoituu toistaiseksi tableteilla ja
ruokavaliolla. Jos minulla olisi ollut joka päivä tunti aikaa liikunnalle,
olisin varmasti selvinnyt helpommalla. Mutta tosiasia oli se, että liikuntaa ei
pystynyt lisäämään ja ruokailunikin olivat kutakuinkin uomissaan.
Elämäntapamuutos kaiken taustalla
Tähän tilanteeseen Cambridge toi vastauksen.
Cambridge Ohjelmassa kerrottiin heti alkuun, että tämä etenee puhtaasti
ruokailuihin painottaen. Liikuntaa lisätään vaiheittain ja samalla alkuvaiheen
”pussikeitot” jäävät taustalle. Alkuun olin aika ihmeissäni, miten se on
mahdollista, uskoinhan, että juuri liikunta on se, jolla saatoin kiloni
karistaa.
Kun kilot alkoivat tippua ja olo petraantua, tuli tilaa myös
liikunnalle. Ja uskokaa pois, se oli huomattavasti paljon miellyttävämpää
kevyemmällä ruholla!
Henkisesti oli tärkeää ymmärtää se, että kyse ei
varsinaisesti oli laihduttamisesta, vaan se on sivutuote elämäntapamuutoksen
polulla. Entisenä huippu-urheilijana olen tottunut siihen, että minulla on
tavoitteita ja toimintatapoja niiden saavuttamiseksi. Niistä oli kieltämättä
apua tässä, ja kuten Jaajo Linnainmaa oli radiossa todennut, että: ”Hyvähän
entisen huippu-urheilijan on laihduttaa, kun tietää miten se hoituu!”. Voin kuitenkin
sanoa, että laihduttaminen on ihan yhtä helppoa tai vaikeaa jokaiselle. Kyse on
jokaisen omasta päätöksestä. Sekä elämän tilanteesta. Jos vesilasi on täynnä,
vaativat muutokset on hankalia toteuttaa.
Kun aika on kypsä!
Minulle aika oli suotuisa viime vuonna. Lapset ovat jo melko
isoja ja minulla oli vihdoin aikaa itselleni. Olin myös henkisesti valmis
antamaan itselleni mahdollisuuden muutokseen. Olen iloinen ja onnellinen, että
sen tein. Siitä on seurannut monia ihania asioita elämääni.
Tällä tiellä jatkan, katsotaan mihin se vie. Tänään nautin
elämästä, sillä se tuntuu uskomattoman pirskahtelevalta!
