Repsahduksia, tsemppaamisia ja ruotuun pistämistä – hieman testailujakin

Olen kamppaillut oman mieleni ja suunnitelmien kanssa. Voin sanoa olevani varsin motivoitunut tähän toiseen aaltoon ja siitä huolimatta pokka ei meinaa pitää. Vaikka olo tuntui hyvältä alusta lähtien, ei puntari kertonut mitään tapahtuneen. Ensimmäisessä aallossa huomasin, että joskus pyöriminen kilon sisällä kesti yli kaksikin viikkoa. En tiedä mistä se johtui, mutta näin vain oli. Nyt olen törmännyt samaan, ja minua vähän kiusaa, että valmentajani kannustaa minua vain keveään liikuntaan. Haluaisin puristaa oikein kunnolla, mutta se ei käy. Siksi pelailen vain kahdesti viikossa käsipalloa.

Olin viettämässä laivalla kaverini polttareita. Odotettavissa oli rajojen rikkomista ja ihania makuelämyksiä. Lipsuminen oli harkittu ja ruotuun takaisin tuleminen suunnitelmien mukainen. Odotin jälkeen päin, että puntari hyppäisi hurjasti. Näin ei kuitenkaan käynyt ja syykin oli varmasti se, että en syyllistynyt hurjiin lipsumisiin ja pysyin suunnitelmissa ruotuun tulemisesta välittömästi matkan jälkeen.

Olen ilokseni huomannut laihduttamisen mukanaan tuomia muutoksia – hassuissakin paikoissa. Löysin nimittäin kallonpohjani! Hauskaa, että päästäkin voi laihduttaa, ja kallon pohjan tienoolta hävinnyt pehmeys yllätti. Toinen yllättävä havainto oli oikean käden nimettömässä olevan sormuksen tipahtaminen kesken pukeutumisen. Sormus oli useita kiloja sitten saatu, joten ei se ehkä mikään ihme ollut.

Kävin myös kuntotestissä, jossa minulta testattiin yleisten verenkuvan, paineiden ja sydänfilmin lisäksi polkupöyräergometri. Kuntoni oli välttävä, painoa liikaa ja rasvaakin turhan paljon. Testistä voidaan olla montaa mieltä, mutta koska se testaa lähinnä hapenottoa ja happojen sietokykyä, en siltä oikein mitään odottanutkaan. En ole koskaan ollut tällaisessa testissä, koska en ole näitä ominaisuuksia urheilu-urallanikaan tarvinnut. Minun vahvuuteni tulivat nopeudessa ja räjähtävyydessä – niitä ei mitattu. Sen sijaan testaaja totesi lihasmassani olevan normaalia suurempi. No, se ei yllättänyt. Pystynhän edelleen vetämään rinnallevetosarjoja omia lapsiani enemmän ja vahvemmin J. Pakko oli laittaa vähän eläköityneen urheilijan piikkejä. Nykyiseen harrastukseeni, käsipalloon, nuo ominaisuudet sopivat erityisen hyvin. Hapenottokykykin paranee ajan mittaan, kun saamme Käsis-Ladyjen kanssa pelin kulkemaan.

Tässä näitä ajatuksia menneiltä viikoilta. Omasta puolestani toivotan kaikille hyvää joulunalusaikaa ja muistutan oman urheiluaikaisen valmentajani sanoin:” Ei ole mitään väliä mitä syötä joulun ja uuden vuoden välissä, kunhan pidät huolen siitä, mitä syötä uuden vuoden ja joulun välissä.”